Itsenäisiä ja voimakkaita

Itsenäisiä ja voimakkaita - yksin emme milloinkaan,
yksinäisiä jopa ihmisten ympäröimänä.

Me olemme uusi ihmiskunta:
vailla todellista vastusta
löydämme pedon lampaastamme,
vihollisen veljestämme
ja kuoleman kumppanistamme.

Pitkät puheet yhteisestä maailmasta
helisevät tuulessa tuhansina
loukaten todellisuuden luonnetta.
Kadotuksesta on tullut pelastus
taivas kaikuu kyynikoiden korville
tyhjänä lupauksena.
Tämän elämän ikuisuus
on nyt kaikki kaikessa.

Taomme itsestämme koneita
elääksemme vielä hetken kauemmin
ennen entropiaa.

Jos tämä maailma antaa merkityksen
maailmankaikkeudelle nyt,
kuinka kauan ehdimme elää avaruudessa
ennen kotimme muuttumista
muistoksi menneisyydestä.

Ei elämässä ole mitään surullista.
Kuolema on kauhistuttavaa.
Me ratsastamme läpi pimeyden
lähes kahdensadantuhannen kilometrin tuntivauhtia hiilipäällysteisellä rautapallolla,
joka kiertää palavia kaasuja.
Polveudumme elämän historian
parhaista lisääntyjistä
ja koemme sen kaiken
joko vaikeana
tai vastenmielisenä.

Kaikesta huolimatta
löydämme toisinaan palan onnellisuutta.
Tartumme siihen kaikella voimallamme,
kunnes se turruttaa meidät
ja haluamme puristaa siitä ulos vielä enemmän.

Minkään pysyvyys ei riitä,
jonkin on aina muututtava.
Mekään emme koskaan ole aloillamme
- emme ikinä pysy paikallamme.

Sata miljardia galaksia,
kolmesataa sekstiljoonaa tähteä
ja satut samaan paikkaan tässä universumissa,
samassa galaksissa,
saman tähden kiertolaisella
kauniina pitämäsi orgaanisen atomisäkin kanssa.
Seuraavan askeleen ottaminen itse ei ole kovin paljon pyydetty.