Kaukana kotoa kurottaa suisto vapauteen
Paetessaan se vie rannan mennessään kohti meren nielua
Maan vankina, se juoksee ilman jalkoja, ja meri yskii hiekkaa
Kivet painuvat pohjaan ja antavat veden virrata
Puut kiittävät kyydistä
Jalanjäljet katoavat yksi kerrallaan
Luonto on jälleen omillaan
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Loistavaa!! Runo rullaa alusta loppuun hienosti, en vaihtaisi kirjaintakaan!