Olit niin surullinnen,
äänesi kuvasti epätoivoa,
se teki haavan väliimme.
En tuntenut sinua,
olit niin kaukana, poissa,
jossakin, sinne kukaan ei pääse.
Olet yksinäinen suuressa
kaupungissa.
Valitsit tiesi,
et halua sitä muuttaa.
Vain sinun sydämesi ääni,
joka huutaa tuskaansa,
apua et huoli, olet ylpeä,
tiedät tiesi määränpään.
Uskoin sinun olevan onnellinen,
en kaipaavan,
enää surua lisää sydämeesi,
se on ja pysyy sinussa.
Muiston,
kauniin säilytän sinusta sydämeeni,
en anna sitä pois,
olet aina lähellä sielussani.
Rakkauteni kultainen lapseni,
kun löytäisit sydänmesi kodin.
Kaunista valoisaa tähteä seuraisit,
kunnes olet perillä.
Rakkautesi, maailmasi,
jota varten synnyt etsi sitä,
sillä kukaan ei ole tärkeämpi kuin sinä,
sydämesi tunteet
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Herkkä, haikean kaunis runo
äidin rakastava hellän
lempeä sydän
niin haikean kaunista
tää koskettaa yösiiven kyyneliin
Vaikka tämä jäähyväistunnelmainen runosi on melankolinen, ei silti lohduton. Tässä on jotain himmeää ja levollista kauneutta.
Herkkä, haikean kaunis runo
äidin rakastava hellän
lempeä sydän
niin haikean kaunista
tää koskettaa yösiiven kyyneliin
Vaikka tämä jäähyväistunnelmainen runosi on melankolinen, ei silti lohduton. Tässä on jotain himmeää ja levollista kauneutta.
Sivut