Kuiskasin sen pimeään huoneeseen
jonnekin hengityksesi lähelle
ryppyisten lakanoitten
hukattujen sukkien
Ja lattialle pudonneiden tyynyjen sekaan
Piirsin viivan vatsaltasi kohti ulko-ovea
etusormellani hellästi hipaisten
Ulkona tähdet
Laiturin alla arka usva
katuvalon keila
Tie
Ja minä lähdin
- - -
Joku käveli käytävällä vastaan
katsoi hieman liian pitkään
toivotti huomenet
tai jotain
Minä hymyilin
Pudotin avainkortin lokeroon
enkä tuhlannut sille ajatustakaan
- - -
Oven hiljainen narahdus
moottorin yskähdys
Valot
Sillan toisella puolella vasta
Samassa paikassa poliisin ratsia
Jokin minussa huusi
äänetöntä huutoa
- - -
Kaupungin raja
pimeät tiet
Tyhjyys
- - -
Kuiskasin sen pimeään huoneeseen
jonnekin hengityksesi lähelle
ryppyisten lakanoitten
hukattujen sukkien
Ja lattialle pudonneiden tyynyjen sekaan
Minä kuiskasin
ihan hiljaa
Hyvästi
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Pieni runokirja, kertomus runosi on. Kiitos tästä.
Herkkää ja haikeaa...koskettavaakin... ja ajatuksena ja tunteena niin tuttua. Hieno runo!
Vahvasti vaikuttavaa... ja koskettavaa.
tässä on ylipaljon mielenliikutusta
että herkkis herahti huitomaan vettä
silmistänsä
Voi "Mystis", kun tässä runossa on paljon.
Paljon sellaista mikä jättää syviä jälkiä ihmisen sieluun. (Runostasi saisi monta runoa, sellaisia pieniä "kuiskauksia".)
Lähdit sitten toteuttamaan vähän pidemmällä kaavalla. Mutta asiaa, taidolla, totutusti.
Ja niihin hyvästeihin jäi osa runominästä ja osa hänestä. Lopullisuutta, joka aina sattuu, väistämättömyydestään huolimatta. Upea runo.
Pieniä erillisiä hetkiä, runoja
jotka toimivat erillään tai yhdessä.
Koskettavan herkkä kokonaisuus.
mä en osaa enää sanoa mitään
sulla niiiiiiin mahtavia runoja
Hieno! Hyvästijätöissä on sekä äänetöntä huutoa että helpotusta. Avainkortteja, joille ei tuhlaa ajatustakaan.
Upea on runosi monipuolinen ja salaperäinenkin.
Lähtöjä ja paluuta on elämä, tässä muutama hieno sellainen :-7
Hyvin runosi kuvaa erilaisia lähtöjä, jotkin niistä ilmeisesti työhön liittyviä ja toiset taas muitalähtöjä, jotka aiheuttavat kipua jonnekin ja toivetta toisaalle. lukemalla myös rivien väleistä ne sanat, jotka siellä ovat piilossa ja joita ei löydä ilman oikeaa koodia.
Hyvä runo, kyllä sinä osaat.
Sinun runokynäsi taitava kulku saa minut ihailemaan ja lämmöllä kadehtimaan. Välillä rajut revitykset timpurinkynällä, sitten hellät kauniit hipaisut sulkakynällä ja pian tontut taas lallattaa.
Sinä olet Runoilija
Haikean kaunis tarina runossasi, kuin elokuvamaisia hetkiä. Vain musiikki puuttuu. :)
Tunnevoimaista kuvailua. Taitavalla tavallasi tekstissä puhuttelee yhtä paljon se, mikä jätetään sanomatta, kuin se, mikä sanotaan. Hienoa proosarunoa. Tekstin jakaminen kappaleisiin onnistunut.
Niin satuttava ja samalla jotenkin kaunista on runosi tämä hieno..
Upea runo. Joka lauseen jälkeen odotti enemmän, loppua, miten kaikki päättyisi. Mahtavaa!
Sivut