Ikävä kulki pisin kämppää
se oli kuumeinen
ja levoton
Veti röökiä ketjussa
kisko kahvia
Paukutti ulko-ovee
Se pudotteli kirjoja lattialle
penko mun kaappeja
sadatteli ja sätti
sähisi
Sitä vitutti
Ihan selvästi
mä näin
Se sitä vitutti ku mä en välittäny
keitin vaan lisää kahvia
avasin uuden askin
Kysyin - otakko lisää
Palaako
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Hauska näkökulma tässä, vaikka ikävää varmaan potuttikin... :)
Vahvaa, hienoa kerrontaa! Hyvä!!
Tuttuakin tutumpi tunne.
Olispa mulla nyt tupakki, niin kävisin ottamassa siitä ilmat ulos...tai siis sisään:/
Saamari, soot selvästi kolunnu mua ja mun sisäistä kaappia !
Älyttömän hyvä kooste/runo elämästä.
Tää on kyllä hyvä kuvaus tämä runo, tosi hyvä, siinä saa ukävä piut paut.
Aika rajulla päällä se on ollut, lennelly kirjatkin lattialle, täähän vain paranee loppua kohti tää runo.
Kyllä tätä ikävätä näen koamoksen aekaan toesinaan suattaa piisaella uamusta iltaan.
Tempperamenttia :)
Ikävä kiertää kehää tässä runossasi..
§:D
Mie sen Perhanan hukutan avantoon.
Kohta se saapi reunat.
Ikävän vomakas tunne,hyvin koskettavaa,pidän.
Mainio runo : ))
Hauskasti kuvattu näkökulma ikävään, tunteen personointi. Siitä vaiheesta kun ei enää viitsi välittää ikävästään, tai on niin kuin ei välittäisi, kun jollain tasolla on jo turtakin. Tällaisissa teksteissä sun kirjallinen lahjakkuus pääsee oikeuksiinsa. Vähäeleistä ja silti runsasta.
Minun ikävä on hiljaisempaa sorttia, mutta pidän paljon tästä runosta. Hieno!
hieno kuvaus ehkä"omasta persoonasta"
lupa minulla kait on erehtyäkin
Sivut