Turhaan ikkunasta ulos tuijotan
elämän toiseksi muuttuvan odotan
Sanat nuo repivät, kuiskivat korvaan
Saavat itkemään, pahoin voimaan.
Jos vaan kuolisin, sen tehdä voisin:
lasillisen myrkkyä joisin
taputtaisin veitsellä itseäni selkään
kuolema korjaa satoa, mitä enää pelkään?
Minä olen kuolema ja lopullisuus on tässä,
Elämä on minussa ja minä elämässä
Se ajatus antaa silti vain hetken hurmaa,
luovuttaminen on säälittävää, itkemien turhaa.
Selite:
pienen ahdistuksen tuotosta noin viikon takaa.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Kiitos! Kumpa osaisin sanoa kuinka kovaa runosi kosketti, kuinka olenkaan tuon tunteen kokenut.