Yön pimeyteen tuijottaa,
etsii omaa sieluaan,
Silmistään on liekki sammunut.
Ei kenkiä jaloissaan,
ei ole lapsi tämän maan,
Viikkoon ei ole nukkunut.
Uneton yössä vaeltaa,
ei siunausta saanut luojaltaan.
Hän on kuin kukka kuihtunut,
mutta hän ei oo unohtanut;
Kuinka kerran rakastaa,
hän osasi vaikkei saanutkaan
löytää sitä oikeaa.
Uneton yössä vaeltaa.
Yö harsollaan peittää maan,
viimein yöhön katoaa,
uneton etsii sieluaan.
Toivoen, rukoillen,
pelastajaa odottaa.
Kuka hänet löytää saa?
Uneton yössä vaeltaa...
Selite:
Syyskuussa 2004 kirjoitettu lyriikka...
Joka sattumoisin löytyi pöytälaatikosta tänään.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Hienoa tämä on, tykkään tästä .
Toimivat riimit.
Kiitoksia :)
Uneton yössä vaeltaa... niinpä.
Syvällinen ja kaunis runo, kuten moni muukin lukemani tuotoksesi. Olet taitava :).