Nimetön

Hämärä loiskii kesäkatoksen muoviseiniin.
Varoittelee Yksinistujaa.
Elokuun armoton tähtitaivas kipuaa katolle.
Yksinistuja ei ymmärrä väistää.

Pimeä. Kolme kynttilää. Kylmä.

Tumma yö äänistä hiljaisista pullean täysi.
Yksinistuja laulaa heikon rukouksen.
Jättää itsensä alasti avaruudelle.

Yölle avoimeksi hataran itsensä.
Apeat kasvonsa maalaa pienet tulet
ja tupakan piste.
Kylmä.
Tyhjä hän ja täysi avaruus.

Tähdenlento kaataa tyhjän viiniruukun.
Avoimen sielun sopukoiden pohjille
kynttilöiden valo valuttaa keilat.
Tyhjän säkin tyhjä pohja.