Yö painautuu kasvojani vasten,
valuu sisään
täyttäen tyhjyyden.
Olen mykkä jääveistos,
tahtoisin huutaa
tuskani irti minusta.
Ääni tukehtuu huulille,
olen pato itselleni
suolaiselle aallolle minussa.
Naamiossani
on kaunis viileä, ilmeetön pinta.
Miten harvoin kyyneleet
enää jaksavat murtautua sen lävitse.
Olen kuun eloton kalvo.
Rakennan siltoja surusta suruun,
ylitse tulvivan maan.
| Runoilija | Runon nimi |
Luontipäivä |
Kommentteja | Kategoria |
|---|---|---|---|---|
| ithriny | Iiris | 17.9.2010 | 0 | Runo |
| ithriny | Ruusu | 6.9.2010 | 1 | Runo |
| ithriny | Äiti, maa | 18.5.2009 | 2 | Runo |
| ithriny | Belinda | 15.5.2009 | 1 | Runo |
| ithriny | Ihmistahra | 6.5.2009 | 0 | Runo |
| ithriny | Lehtikultaa | 6.11.2008 | 0 | Runo |
| ithriny | Aamuyön pienet kuolemat | 3.7.2007 | 4 | Runo |
| ithriny | Kolmesti kuolleet sanat | 4.2.2007 | 0 | Runo |
| ithriny | Roseate Lies | 21.12.2006 | 0 | Runo |
| ithriny | Hiljaisuus on kahle rinnassa | 4.11.2006 | 4 | Runo |
Käytämme evästeitä varmistaaksemme mahdollisimman hyvän käyttökokemuksen. Jatkamalla sivustomme käyttöä hyväksyt käyttöehdot ja evästeiden käytön.
Kommentit
Kaunis ja koskettava runo.
Et kai vain oikeasti ole surullinen? :'(
Heinosti yön tunnelma ja mielikuvat nousevat. Kaunis runonen. ~
kaunis, elävästi selostettu ja kirjoitettu, todentuntuinen.
Mietinpä hetken, että jos koko runo on kursivoitu, niin kannattaakohan sitä kursivoida ollenkaan. Mutta ehkä se sopiikin, tekee hauraan näköiseksi. Otsikosta pidin eniten.