Tuuli teki poskeni punaisiksi,
hehkui kylmä pakkanen
sielussani
kävelin pimeässä niin
lujaa kuin jaksoin,
halusin uuden päivän lopuksi
tehdä matkan halki kylän nukkuvan
Menneisyyden haamut ei enää peloita
ne on haudattu tähän hetkeen.
Uusi voima tuli syvältä antoi
elämän värin, se hehkui kasvoni värissä
punaisena kuin tuli rakkauden .
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Riemullinen on talvinen taivalluksesi. Energiaa riittää lukijallekin.
Vahvaa tulkintaa eletystä elämästä ja siitä uudesta voimasta, jonka hehku tuo mieleen rakkauden värikylläisen.
Alku vaikutti lupaavalta, mutta sitten tunnelma jotenkin lässähti. Loppuun voisi laittaa jotain konkreettista. Runon nimi kiinnitti huomioni kaiken angstauksen keskeltä, pisteet siitä! :)
ihana, usein olen minäkin *punaposkiani* ihaillut, aamujuoksun jälkeen, pakkanen sielussa ja vauhdikas kävely, nukkuvan kylän halki, minä teen sen aamuissa sinä illoissa, onneksi haamut ovat kadonneet ja olet saanut uuden onnellisen värityksen elämääsi, sen lisäksi *punaiset posket* kaunis todentuntuinen kertomus iltakävelystäsi
Sivut