Liian pian tuli aamu
kun toivoin pimeyden jatkuvan
niin ettei kätesi koskaan irtoaisi
se oli meidän maailmamme
tosiuni mielen kunnailla
ja ohikiitävän ikuisuuden
minä olin sinun
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Liian pian tuli aamu
kun toivoin pimeyden jatkuvan
niin ettei kätesi koskaan irtoaisi
se oli meidän maailmamme
tosiuni mielen kunnailla
ja ohikiitävän ikuisuuden
minä olin sinun
Runoilija | Runon nimi | Luontipäivä | Kommentteja | Kategoria |
---|---|---|---|---|
Puolisielu | Haava | 6.4.2008 | 16 | Runo |
Puolisielu | Isoisille | 26.1.2008 | 3 | Runo |
Puolisielu | Sinulle, minulta | 14.6.2007 | 14 | Runo |
Puolisielu | Muistijälki | 2.6.2007 | 4 | Runo |
Puolisielu | Never | 22.4.2007 | 1 | Runo |
Puolisielu | Kaiku | 21.4.2007 | 6 | Runo |
Puolisielu | 4kk | 15.5.2006 | 9 | Runo |
Puolisielu | Kosketus | 12.12.2005 | 13 | Runo |
Puolisielu | Kulkuri | 8.12.2005 | 5 | Runo |
Puolisielu | Yö | 9.10.2005 | 17 | Runo |
Kommentit
Voih, hemmetin kaunis. Rakastuin jo otsikkoon, eikä koko runo antanut enää aihetta muuttaa mielipidettä. Ainakin tänään, tämä kosketti ja kovaa. Kaunista, herkkää. Särkyvän toiveikasta. Pidän, paljon.
Tunnetta täynnä. Ja tuo otsikko; miten kaunis "Muistijälki".
Huokaus...
Tämä ei ole vastavuoroisuuskommentti, en harrasta sellaisia, kommentoin runoasi kommentoimisen ilosta. Erittäin kaunis on runosi, erityisesti "tosiuni"-ilmaus jäi kaivertamaan mieltä. Palaan vielä.
Uni tuo alintajunnan toiveet kuvaksi eteemme. Herkkä tunteellinen runo.