Eksyneiden metsä

Käyn polkua, teitä eksyneiden
Kävelen sateessa, metsää ikuisen

Lentävien lintujen elävien
Maan alta, kivien painuneiden
Etsin Minuutta kadonnutta
Elämää, pois tuonelaan karannutta

Polun laidalta löydän sinut
Otuksen pienen
Sielun - menneiden paiskoman rievun
Katseen silmistäsi minulle annat
Näen kuinka elämässä takaisin haluat

Aaveesi sinut maahan painaa
Haamut muistojen, luitasi naulaa
Vaikka nujertaa olet niitä yrittänyt
tiedät, niitä pysty ei tappaa

Metsästämässä päätä perkeleeltä
Etsien lääkettä enkeleiltä
Eksyit tänne, luokseni korpeen surun
Metsään ikävän ikuiseen sumuun