Ajatukseni ahdistavat
pakottavat perääntymään
kirvelevät ja polttavat
täyttävät epätoivollaan
karkuun pääse en
yksin en rauhaa saa
tunnen turhamaisuuden
aavistan tunnemurhaa
mieleltäni en paeta voi
karaten elonkajo silmistäni
sieluani tuskani sinetöi
polvilleni hiljaa vajotessani
liikaa on äänet sisälläin
tunteeni toisesta elämästä
haaveilen menneestä onnestain
kieroudestaan irti ei päästä
Selite:
angstaan...
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
No niin, tässä näkee jo sitä kunnon potentiaalia. Jokunen tavu on vähän hiomista vaille, mutta mitä nyt noin pienestä. Nostan hattua.
Pidän siitä miten tämä teema tulee tästä esiin, juuri sellaisena vähän irrallisena hajanaisuutena mitä ajatukset ylipäänsä ovat. Ei kaikkien runojen pidä pysyä jonkinlaisessa raamissa. Jatka samaan malliin niin lopputulos on.. noh, näet sen aikanasi itsekin.
wau.. pitää lukee muutaman kerran ennenku tajuaa koko sisällön mut silti tähän sisäistyy helposti.
meet kuule juhani suosikkehin ^^
wau.. pitää lukee muutaman kerran ennenku tajuaa koko sisällön mut silti tähän sisäistyy helposti.
meet kuule juhani suosikkehin ^^
Aivan upea. Tunnelma ja kaikki meni nappiin jo pelkästään sen takia, kun kaikki tämä on minullekin aivan liian tuttua.
ja suuri Kiitos.
on ihan pakko sanoa, että tunemurha on upea sana. myös viimeisen säkeistön ensimmäinen säe tyylikkäästi ilmaistu.