Ajatusten velloessa runosuoni pulppuaa,
villisti ja vapaana kuin kevättalven puronen.
Sanan sieltä, toisen täältä, kiinni koitan valloittaa.
Riviin, jonoon asettelen,
synnytän mä runosen.
Selite:
Tovi sitten kirjoitin tänne runon samaisesta aiheesta. Erinnäisistä syistä en koskaan kirjoittanut niitä muualle ja kun nimimerkkini lakkasi olemasta kaikki työni katosivat. Muistin siitä vain pätkän "sormet oppii lentämään", mutta koska en muistanut muuta, loin uuden, ehkä paremman.
Kaikki mun jutut syntyy pienen hetken inspiraatiossa - siinä on sormien paras olla vauhdilla mukana tai joku ajatus voi kadota...
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Just tuota se on se runoileminen, sana sielta toinen taalta ja hei sanat saavat tarvoituksen.
Sivut