ei meillä ollut mitään
muuta kuin aikaa
niin paljon
että kesä ehti nukahtaa
ja venytellä jäseniään
seuraavaan aamuun
ja päivät siinä välissä
kun syksy istui kanssamme
tuntikausiksi kahvipöytään
kuuntelemaan Bukowskia
Platonia ja muita neroja
sinun kylmästä madaltunutta ääntäsi
joka peitteli minut alleen
nykyisin meitä on kolme
minä, sinä
ja ylimielinen herra kiire
nerotkin saavat odottaa
sillä sen kesyttämiseen menee aikaa
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Hieno runo. Bukowskin neroudesta voi tietysti olla montaa mieltä. Ainakin kahta.
Hieno runo. Bukowskin neroudesta voi tietysti olla montaa mieltä. Ainakin kahta.