Sinä sanot asioita,
jotka saavat minut nauramaan
melkein hulluuden partaalle,
vaikka tiedostankin halusi satuttaa
Analysoit minut tunteettomaksi sadistiksi,
miten sinä nyt luulet,
että osaisin tuntea edes häpeää
miten saisit minulta lämpöä pakkasella,
kun en antanut sitä kesääsikään?
En suostu enää olemisesi tekosyyksi.
Milloin annat minun olla
ilman sinua?
| Runoilija | Runon nimi |
Luontipäivä |
Kommentteja | Kategoria |
|---|---|---|---|---|
| Sikiöasentoon | Sydämettömyyden särkyminen | 28.7.2010 | 1 | Runo |
| Sikiöasentoon | Olet pelkoni rakkautta kohtaan | 27.7.2010 | 3 | Runo |
| Sikiöasentoon | Rakkauden määritelmä, jota en osaa | 27.7.2010 | 3 | Runo |
| Sikiöasentoon | Nimetön | 31.3.2009 | 0 | Runo |
| Sikiöasentoon | Huijasin kohtaloa kutsumalla sitä hetkeä ikuisuudeksi | 31.1.2009 | 0 | Runo |
| Sikiöasentoon | Kiillottaisit huurteisia muistikuviasi todellisuuteen | 29.1.2009 | 4 | Runo |
| Sikiöasentoon | Kaipausta sinusta pelkoa sinuun (minuun) | 26.1.2009 | 5 | Runo |
| Sikiöasentoon | Minussa ei ole totuutta edes valheeksi asti | 25.1.2009 | 1 | Runo |
| Sikiöasentoon | Mikään ei riitä (tai sitten lopulta on liikaa) | 24.1.2009 | 2 | Runo |
| Sikiöasentoon | Ajoittaisia tuntemuksia pohjan ponnistuspinnasta | 20.1.2009 | 2 | Runo |
Kommentit
Otsikko kyllä herättää lukemaan, todellakin.
Taas niin loistava, niin kipeä ja kaunis teksti sulta.
Aiheena tää on klisee mutta kirjoitat niin ettei se ole :)
Minulle tulee tästä mieleen terapia istunnot. Koen ne juuri näin, vaikuttava runo.
"Kiillottaisit huurteisia muistikuviasi todellisuuteen"
Varasti heti huomion, vaikka piti aluksi sulle vain viestiä lähettää...
Arh, tässä oli juuri sitä kaikkea mitä tarvitsin sanoiksi! Mä vaan heilutan käsiäni täällä ja pitelen päätä, kun yritän selittää, mitä tämä mulle merkitsee.
Ja tuo teksti kahdesta eri pronomista oli hyvin uniikki ja osuva!
Muistutat minua tällä ajasta noin vuosi sitten. Luonani oli silloin henkilö, joka sai minut kokemaan tismalleen näin - olisin voinut huutaa päin hänen naamaansa vaikkapa tuon toisen säkeistön.
Onneksi olen päässyt siitä ajasta eroon. Tämä muistuttaa minua siitä, muttei enää oikeastaan pahassa mielessä. Todella taitaviksi sanakiemuroiksi olet ajatuksia ja tunteita yhdistänyt, liikkuen kliseen ja omaperäisen rajamailla, kuitenkaan kuluneeksi muuttumatta. Se on taito, jota kannattaa vaalia. Sinulla on oma tyylisi, oma persoonallinen tyylisi - pidä se.
Kiitos pitkästä kommentistasi myöskin.