Nimetön

Jos sydämeni voisi itkeä verta kaipuusta, se itkisi nyt.
Ja jos se voisi olisin varmasti syvässä unessa, jossa voisin nähdä asiat toisin. En ehkä palaisi sieltä milloinkaan,
tietäen kuinka se viiltaisi syvältä ja vuodattaisi jokaisen pisaran vuoksesi.

Ja jos ikävä voisi kaivertaa rintaani reijän jokaisella kyyneleellä, minusta ei olisi enää mitään jäljellä. Mutta aina vain syvemmälle se kaivertaa enkä pakoon pääse, sillä sinä olet jossakin niin kaukana, mutta niin lähellä.

Ikäväni ei ole koskaan ollut näin tuskaa. Rakkaus vain tekee niin kovin kipeää, niin kipeää että pieneen sydämeeni sattuu, kuin sitä ei olisi koskaan lävistetty.
Mutta olisiko parempi sitten olla rakastamatta jos tämä tuska helpottaisi?
Ei en halua koska rakastan liikaa ja aina vain enemmän ja aina vain tämä tekee kipeää!