Luulin jo unohtaneeni.
Revit uneni hajalleen, en näe enää muuta.
Muistut mieleeni eritavalla, olet sairas.
Haluaisin riuhtoa kaiken pois ja unohtaa.
Onko tämä kaikki todella ollut aina näin,
miksi emme näe lähellemme?
Jättäessäni kaiken, uskoin kaiken voivan paremmin.
Nyt pelkään vain nähdä ne kasvot,
sun kasvot jotka eivät tunne enää mitään.
Ja ne toiset liian kauan kärsineet ja salanneet,
en pysty katsomaan, en pysty ymmärtämään.
Kuinka voisin palata takaisin,
muistot kirivät mieleeni tehden minusta vangin.
Liian monta kertaa olemme antaneet anteeksi,
mutta enää emme pysty siihen.
Vain henkinen vahvuus saa sinut hiljenemään.
Huomaat pian ettei mikään merkitse meille enää mitään.
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
