Ei ole aikaa jota sisäänsä ottaa
on vain sattumien takaista laulua
vuoren rinteen kylmyys ja kysymys
jota hakee kuin omaa kotiaan
rakastaan tai ikuista autuutta
Ja joskus nukahtaessaan ajattelee jos ei enää heräisi
näkisi kukkaniityn ja järvenselän
suuren taistelun ja hävityksen savun
surun ja ilon ja rakkauden
Pommien putoillessa
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Tietyllä lailla syvällinen.. Runouden kauneinta antia..