Hengitin sinut ulos
ja vaihdoin kaiken uudeksi.
Taidan olla kadoksissa,
paikassa jonne en koskaan uskonut löytäväni,
jonne en koskaan uskonut yltäväni.
Tässä hetkessä ikävöin
niitä pieniä asioita.
Miten et koskaan sanonut,
mutta tiesin silti.
Miten annoit minun eksyä,
hajota, kadota,
ja jotenkin löysit luokseni.
Päivä päivältä
enemmän epäilen
onko sittenkään hyvä näin.
Odotan sitä hetkeä,
kun kaikki hajoaa,
ja sinä et ole enää siinä.
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Niin paljon tunnetta. Upea runo.