Mieli, sairas.

Minut on puettu nuhjuiseen
pakkopaitaan.
En voi rimpuilla ulos ja
nämä valkoiset seinät ajavat
ihmisen hulluuteen.

Tukahdutettu huutoni kaikuu
autioilla seinillä.
Sitä ei kuule kukaan,
joten huusinko minä edes.

Ruumiini jokainen lihas on raskas,
väsynyt,
etenkin sydämeni, joka
yrittää kiivaasti, epätoivoisesti,
pumpata verta,
elämään turtuneeseen kehooni.

Tuntuu kuin mieleni olisi vain
haamu
tässä kuolevassa kehossa.
Itkisin,
jos vielä osaisin.

Pyytäisin apua,
jos jotain pelastettavaa,
olisi jäljellä.
Sanoisin:
"Rakastan",
jos vielä tuntisin.