Se Viha.

Selvä viikko,
jos toinenkin.
Yritin elää kuin muutkin
onnistuen, liian hyvin.

Imin itseeni itseäni,
pidin keuhkoissani,
päästin menemään. Silti,
aivan hetkessä
levisin tajuntaani.

Tulin minuksi,
pelästyin.
Pelästyin sitä aggressiivisuutta
joka minua aiemmin hallitsi.

Olin langennut jokaiseen ansaan.
Olin langennut provosointiin.
Enkä vain langennut vaan kerännyt,
haalinut lisää sitä vihaa.
Olin tullut sellaiseksi kuin muutkin, kylmäksi,
kuin robotiksi.

Ei, se ei ollut mitä halusin.
Viha painoi sisälläni ja olin
valmis oksentamaan sen ulos.

Pelkäsin ja voin pahoin.
Pelkäsin, mutta nukahdin.

Tänä aamuna olin
Uusi Ihminen.