Lepään sinun vahvalla kämmenelläsi.
Avuttomana, vapisten, sydän villisti hakaten,
kuin lintu pieni hentoinen.
Olethan minulle armollinen.
Päästä minut takaisin siivilleen,
vapauteen..
Edes tämän kerran?
| Runoilija | Runon nimi |
Luontipäivä |
Kommentteja | Kategoria |
|---|---|---|---|---|
| otessa | Mies | 27.6.2013 | 4 | Runo |
| otessa | Nimetön | 3.10.2012 | 7 | Runo |
| otessa | Nimetön | 12.4.2012 | 4 | Runo |
| otessa | Elämä | 16.8.2011 | 4 | Runo |
| otessa | Ikävä | 14.8.2011 | 7 | Runo |
| otessa | LOVE | 3.3.2011 | 0 | Runo |
| otessa | HUGS | 3.3.2011 | 0 | Runo |
| otessa | Ei, en tahdo. | 4.1.2011 | 0 | Runo |
| otessa | Juu Juu | 26.10.2010 | 2 | Runo |
| otessa | s.s.s | 7.10.2010 | 4 | Runo |
Kommentit
Joopa se joo. Kyllä sitä toisinaan lentoon haluais päästä.
Pitäis olla mahottoman leveät siivet, kun olen lähes yhtä pitkä kuin paksu.
Silloin se Elämä maistuukin hyvältä
vapaana, siivet lepattaen.
Tämä runosi on todella kaunis. se pysäyttää lukijan sanoillesi. Parasta sinua jälleen!!
Vahvuutta ja herkkyyttä puhuttelevassa runossasi.