Voi kulta rakas,
pääsisimpä jo luoksesi takas.
On kaipuu niin kovin...
mut itseni kanssa sovin.
En kyyneltä ikävälle suo,
ois karvas kyynel tuo.
Olosta haikeasta siis laistan,
kun tapaamme tuon kyyneleen maistan.
Huulipielelläni tunnen kyyneleen tuon sakean,
mut yllätynkin huomatessani sen olevan makean.
Vaik joisin kanssas rakkauden maljan,
tai maailman maittavimman kaljan.
Ei ole ilon kyyneltä parempaa päällä maan,
sen maistan kun sua suudella saan.
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
