Minä itken.
Joskus,
salaa,
hiljaa.
Niin ettei kukaan
koskaan epäile,
että sydämeni väpättää,
salaa ja hiljaa,
suruissaan.
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Minä itken.
Joskus,
salaa,
hiljaa.
Niin ettei kukaan
koskaan epäile,
että sydämeni väpättää,
salaa ja hiljaa,
suruissaan.
Runoilija | Runon nimi | Luontipäivä | Kommentteja | Kategoria |
---|---|---|---|---|
Eskander | Me olemme kadotetut | 27.2.2012 | 1 | Runo |
Eskander | Sydän hiljaa | 18.12.2011 | 4 | Runo |
Eskander | Salaa heikko | 18.12.2011 | 0 | Runo |
Eskander | Palasista koottu | 26.11.2011 | 0 | Runo |
Eskander | Itken taas | 31.10.2011 | 0 | Runo |
Eskander | Nopea rakkaus | 30.8.2011 | 1 | Runo |
Eskander | Me | 30.8.2011 | 1 | Runo |
Eskander | Viimeinen päivä ennen huomista | 26.7.2011 | 0 | Runo |
Eskander | Tänään yksi kyynel vastaa yhtä enkeliä | 26.7.2011 | 3 | Runo |
Eskander | You kill me some day | 22.3.2011 | 4 | Runo |
Kommentit
Kipeän koskettava runo.
Herkkä ja ihana. Kipeä.
Yhdyn edellisen kommenttiin. Kiteytit tässä hyvinkin tutun tunteen oivallisesti.
Hiljainen ja särkynyt, kipeä sydän ja herkin kaikista. Tähän on helppo samaistua ja jäääd hiljaa kuuntelemaan äänettömiä kyyneleitä.