Uhmassaan ruma petäjä, noja pohjoiseen -
ole langennut valosta, kiusaantunut tuulesta.
Ruma ja hullu,
vastaan huutaa metsä!
Talvi toverisi, ei käy kipu, kylmä.
Nälkä ei aja, eläimiä
rouhimaan – pelkäävät jäärää -,
mitä nyt sarvillaan, lempii hirvi
toden päivinä.
Kyllä olet minulle tuttu,
kussut ja vuollut, kintuissasi.
Hieman erakkoa viillellyt,
tokkopa hirveä karvaammin,
mitä nyt nimen sohaissut -
rakasta muistanut.
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Penteleen hyvä runo !