Kun sinä huusit tuuleen
Keltaiset kukat taipuivat
Ne kirkkaiden aamujen lapset
Kevään ensimmäiset
Kauniit ja piittaamattomat
Niin ne kasvoivat
Korkeiksi, sädekehiksi
Päidemme yläpuolelle
Mutta kun sinä huusit
Niille vain omaa nimeäsi
Eivät ne minua muistaneet
Siksi minun sylini
On sinusta tyhjä
Täynnä katkenneita terälehtiä
Peittelen niillä aurinkomme
Takaisin nukkumaan
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Vuosi vuodelta koskettavampaa tulkintaa.
Narsistin ominaisuuksia
upea
Hienoa tekstiä. Todella taidokasta kerrontaa.