Nimetön

Istun kahvilassa
ja katselen

Repaleisten pilvien
kehystämää kaupunkia

Kuinka hiljaa liikkuvatkaan
koivut, ja rakkautemme


Mykkäelokuvaa
pääni sisällä

Sillä sinä et
vieläkään tiedä

Etten minä kahvilassa
hillomunkkien vuoksi istu.

Istun odottamassa
sitä hetkeä

Jolloin vihdoin huulillasi
poimit sokerin pois huuliltani

ja ensimmäisen kerran
maistat minut.