Suru on sanaton ja kuvaton.
Se käpertyy sydämeeni
nakertaa sieluani
nakertaa mieltäni
tuntuu palana kurkussa
valuu kyyneleinä pois
tehdäkseen tilaa uudelle.
Selite:
Neidonpaula 16.8.2002
Kirjoitin tämän runon
veljeni itsemurhayrityksen jälkeen.
Veljeäni ei ole enää,
hän kuoli itsemurhayrityksessä
saamiinsa vammoihin 27.7.2002
Sydämessäni asuu yhä edelleen suru,
ja vieläkin kysyn miksi?
28.05.2004
Tämän runoni jälkeen syntyivät kaikki rakkaudesta, elämästä kertovat runoni.
En tiedä onko liian häröä kertoa, kohtasin veljeni tässä elämässä viime kesänä hänen kaksoisolentonsa muodossa, sama nenä sama suu, sama hammasväli, ja yhtä onneton rakkaudessaan.
Veljeni ilmeisesti syntyy uudelleen niin kauan kuin on onnellinen?
Jotenkin tämä teema sopii Pääsiäiseen.
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Koskettava runo rakkaan ihmisen menetyksestä ja syvästä surusta.
Runosi riipaisee todella syvältä.
Sivut