Uskonoppi optimistin

Mik' on oppi optimistin,
ponteni positiivisin,
vakaumus vallan vahva,
uusi uskontunnustuksein?

Kautta korven tervaskannon
itsellein lupaan ja vannon:

Oon jämerä, järkkymätön,
viilipytty, vankkumaton,
hermoiltani horjumaton,
ei mikään mahti maailmassa
mielenrauhaani murenna.

Terveydestä turisen,
elon onnellisuudesta,
messuan menestyksestä
jokaiselle ihmiselle.

Uskomaan saan ystäväni:
heissä on sitä jotakin
- ihan niin kuin itsessäni!

Parempaa ain' etsin puolta,
varjopuolenkin valaisen,
hiiteen häivytän hämärän,
optimismini osoitan.

Ajattelen vain parasta,
parhaan puolesta pakerran,
tulosta haen, odotan.

Olen aina innostunut
toisten onnistumisista
aivan kuin omastanikin
- malja mullistuksillemme!

Erheet eilisen unohdan,
kautta kantapään kokeilut,
saavutuksiin suurempihin
aina itseni pakotan.

Taitoihini aina luotan:
mahdoton-sanaa en tunne,
kaiken teen, mihin vain uskon!

Olkoon ilme kasvoillani
yhä ystävällisempi,
sisäänkin hymyilevämpi,
kaiken mä elämässäni
ain' vastaanotan iloiten.

Kyllin paljon aikaa käytän
kehittääksein itseäni,
että ei mitenkään jääne
aikaa muita arvostella.

Oon vapinaan liian vahva,
huolestumaan liian hurja
kinaan aivan liian kiltti,
loukkaantumaan liian luova.

Olen liian onnellinen
jättääkseni jälkeheni
kysymykset kyntämättä,
ongelmat ojentamatta,
pulmat vaille vastausta.

Tuop' on oppi optimistin,
ponteni positiivisin,
vakaumus vallan vahva,
uusi uskontunnustuksein!