Olin iha hiljaa
lähes unohtae hengittää,
kuin kypsää viljaa
jonka viljelijä hevosta kengittää.
Sit hirvisin sopottaa:
Siun kans on niin metka olo
et vaimoks siut tahtosin ottaa.
Syäntalvelki ois sit elolämmin kotokolo.
Miulle sisintäs paljastit.
Et yksin enää halunu valvoo.
Siks hevoses valjastit
täyttämää tyhjää salvoo.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Kyllä tosiaankin tämä on vahva, määrätietoinen runo.
Sivut