Sielunsa raunioilla vankina
Lepositeiden orjuuttamana
Synkkänä epäkuolleeksi muuttunut
Tuskissaan huutaa pelasta minut
Kuulinko itkusi jostain kaukaa,
Luulinko ehkä osaavani auttaa?
Tiennyt silloin en tuskasi määrää
Tuskin olisin osannut ymmärtää
Kuinka kaikki ne yksin itketyt tunnit
Kaikki ne Saatanan kidututsleikit
Voi tuhota kauniin ihmiselämän
Kuolettaa loisteen silmistään
Riistä rakkaat ja kauniit hetket
jättäen ikuiset kaipuun kyyneleet
Selite:
Kuulinko avunhuutosi liian myöhään rakkain?
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Kaunis runo ystävyydestä ja elämän ongelmista.
Kuinka kaunis<3
Owwwnh. Hyvin surullista, mutta samalla hyvin kaunista tekstiä. Sinä osaat.
Kiitos arvostelusta.
Tässä oli aivan loistava tunnelma! Mutta. Pieni ehdotus. Jos kursivoit tuon "pelasta minut"? Minulle se silloin toimisi ehkä paremmin.
Ja nyt kun noita runojasi lukee, nehän on aivan helvetin hyviä!
jälleen kerran, pidin oikein paljon :)
Totisesti pidän tästä.
Uskomattoman kaunis. Sopii henkilökohtaisesti tähän nyt, tosin 'pieni-sananen-runosta' oli ehkä parempi, kuin koko runo. Ehkäpä.