Kasvoillani kuralammikossa
maahan painettuna,
nujerrun
Takaraivo taivasta vastaan
ilman aallonmurtajaa,
huuhtoudun
Keinuttaa eteenpäin,
hetken päästä taaksepäin
Pysähdyn jo kerran unohdettuun hetkeen,
eksyn kerran päihitettyyn tuskaan
Ja jälleen kerran unohdan
Selite:
Ainuita runojani, joissa on jotakin rimmaavaa ja sellaista runorunorunomaista. Vaikeaa selittää.
Itse kukin saa sitten pohtia, mistä tämä kertoo, vaikka kai kävi lopussa melko selväksi :)
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
