Kaikella on loppunsa,
luulisin.
Eikä sitä näe ennalta,
tajuaa vasta jälkeenpäin,
yrittää vielä kerran jakaa jotain,
mitä ei enää ole.
Rakastavaisten viimeinen viikonloppu,
kun eron lempeä haikeuskaan
ei enää riitä peittämään erillisyyttä.
Viimeinen kerta pöydän eri puolilla,
kun hiljaisuus yhtäkkiä tarkoittaakin,
että kaikki on sanottu.
Me olemme nyt siinä.
En minä sinua koskaan rakastanut,
olinpahan vaan rakastunut,
sekin enemmän omasta tarpeestani,
joka sai näkemään sinussa sellaista,
mitä et koskaan ollut.
Eikä tässä hetkessä ole edes haikeutta,
vaikken näe sinua enää koskaan.
Vain hämmästystä siitä,
että joskus itkin sinuakin,
kauan sitten.
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Rehellistä tekstiä, näin voi käydä.
Mielenkiintoinen teksti, joka luetuttaa itsensä monta kertaa ja puhuttelee lukijaa aina uudestaan.
Mielikuvia ja ajatuksia herättävä runo.
"Viimeinen kerta pöydän eri puolilla,
kun hiljaisuus yhtäkkiä tarkoittaakin,
että kaikki on sanottu."
Tuo kuulosti erityisen hyvältä ! ^^
Rehellistä tekstiä, näin voi käydä.
Mielenkiintoinen teksti, joka luetuttaa itsensä monta kertaa ja puhuttelee lukijaa aina uudestaan.
Mielikuvia ja ajatuksia herättävä runo.
"Viimeinen kerta pöydän eri puolilla,
kun hiljaisuus yhtäkkiä tarkoittaakin,
että kaikki on sanottu."
Tuo kuulosti erityisen hyvältä ! ^^