Vaappuvin askelin
hän lähestyy peiliä,
hymyilee
hampaattoman hymyn.
Koskettaa pakenevaa hiusrajaa
vapisevin käsin.
Kääntyy
ja kaappaa rakkaansa hellään syleilyyn.
Ihan niinkuin silloin ennen.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Runoilija danalowe
♡
nainen
Julkaistu:
88
Liittynyt: 17.3.2006
Viimeksi paikalla: 11.12.2024 10:29
Asuinpaikka: -
Sähköposti:
-
Syntymäpäivä:
19.12.1979
~Maailma ilman epäonnen onnea on onnettoman onnellinen paikka~
Tuo on mun motto ollut muutamia vuosia. Asioilla on taipumus järjestyä ja jos ei ole onnettomuutta ei ole myöskään onnellisuutta. Se vain pompsahti mieleen niinkuin kaikki mun tekeleet :)
Tuo on mun motto ollut muutamia vuosia. Asioilla on taipumus järjestyä ja jos ei ole onnettomuutta ei ole myöskään onnellisuutta. Se vain pompsahti mieleen niinkuin kaikki mun tekeleet :)
Kommentit
Todentuntuinen teos. Voin mielessäni nähdä tapahtuman, kuinka vanhus osoittaa ikuista rakkautta lähimmäiselleen. Tunteikas teos, joka nostaa tipan linssiin. Kaunista :)
Sivut