Nimetön

Itsekseni jälleen kerran mietin.
Miksi sun kanssa vai niin lyen ajan vietin?
En kai tajunnut, että sua rakastan,
mutta nyt sut takaisin luokseni halajan.

Jos huudan sinua,
tuletko?

Jos pyydän tuulen tuomaan sinut,
tuletko?

Samassa hetkessä nään sinut edessäni,
kaunis vartalosi vieressäni.
Katsoin sua pitkään, mitään sanonut en.
Loin tietenkin ensi silmäyksen.

Kun huusin sinua tulemaan luokseni,
tulit!

Kun pyysin tuulen tuomaan sinut,
tulit!

Niin sä taas palasit,
hetken hiljaisuuden jälkeen halasit.
Lupasit pysyä aina mun luonani,
Kestäisit kaikki mun mokani.

Kun huusin sinua tulemaan luokseni,
lähdit!

Kun pyysin tuulta kuljettamaan sinut luokseni,
lähdit.

en osaa sanoin kuvata tunnetta,
kun musta väri ympäröi huonetta.
Sä jätit taas vain muiston,
ja samassa teit musta roiston.