En tiedä,
oliko aika lyhyt,
vai nopea,
mutta jo nyt
tahtoo
sydämeni mennä.
Ajatukseni kantaa tuuli,
ikäväni hallava yö,
mutta muistoni
jätän tänne.
Aamussa,
päivän kultaisissa
lupauksissa,
astun askeleen
kohti sitä,
mistä uneni
tiesivät
ja aavistukseni
varoittivat.
Meren ja varjon
takaa,
kuulen vapauden
ja valon
äänet.
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Aivan upeita ovat runosi. Tekevät sanattomiksi, ei tee mieli sanoa mitään, vain lukea. <3
Suosikkeihin laitan sinut jatkoa varten. :)
Tämä myös upea,pohtiva,kaipaavan haikea.
Nämä säkeistötö jo yksistään ovat runjen kokeisia niin ajatukeltaan kuin pituuksiltaan!!!
hienoa, tunnelmallista tekstiä. tämä pukee lyhyiden rivien avulla mielenkiintoisen rytmityksen, joka toimii.
Aito, kaunis ja hyvin hellyttävä runo. Olet taitavasti käyttänyt merta yhtenä elementtinä, mutta kyllä pitää ihannoida kaikkia muitakin säkeitäsi. Kertoo paljon ja samalla maalaa maisemaa lukijan silmiin.
Ei voi kuin ihastellen lukea ja nauttia.
Vaikka käytätkin kielikuvia, ovat runosi kuin kertoisit kahvipöydässä tapahtumia jollekin läheisellesi. Et peitä sanomaasi kielikukkasiin etkä maalaile yli-imeliä tunnetiloja tekotaiteellisilla kielikuvilla.
Ja siksi runosi ovat rehellisiä ja upeita.
Tämä kosketti! etenkin tämä loppu. Kauniita sanoja.
Kiitoksia myös itsellesi sanoistasi!
Runossasi upeat sanavalinnat.
Melankolisen Hieno.
Pysäyttävä, kaunis runo!