En huomaa kipua,
en tunne viiltoa pohkeeseeni.
En huomaa niitä ympärilläni,
en katso heitä silmiin.
Kaksi on kaunista puuta kedolla,
kaksi niin vanhaa, mutta uutukaista.
Kerran vuodessa syksy vie lehtemme
kerran ne vain todella takaisin kasvavat.
Tunnen piston sisälläni,
sydämeni vaikeroi tuskasta.
Näen kasvot edessäni,
silmäsi sulavat kiinni katseeseeni.
Oletko totta.
Näenkö unta.
"Tummat silmät,
ruskea tukka..."
Anna minun elää
tätä hetkeä ikuisesti
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
