Elinehto

Katselen pimeyttä huokuvaa
yötaivasta ja sen syvyyksissä
tuikkivia tähtiä.

Hivelen tuota tummaa samettia.
Kuljetan sormiani noiden
pilkahtelevien kivien pinnoilla.

Tuo tähti. Usko.

Tuo tähti. Toivo.

Tuo tähti. Rakkaus.

Kuinka ne kuvaavatkaan maailmaa.
Niiden harteille meidän tulisi
elämämme kaataa.

Mutta ihmismieli on heikko,
se on särkyvä.

Sieluni on hauras,
sieluni on pelokas.

En halua sanoillani ketään
satuttaa, mutten kuitenkaan
osaa ketään sydämelläni
parantaa.

Yritän parhaani, niin kuin
sinäkin ystäväni.

Samoin kuin on aurinko välttämätön
maailmalle, olet sinä minulle.

Hymyile siis ja anna elämän
tulvia sisääsi.

Minä rakastan sinua ystäväni.