Kohdillaan

Luottavaisin mielin odotan.
Lasken sekunteja räjähdykseen,
kymmenestä ykköseen -
ja takaisin, uudestaan ja uudestaan.

Suutelen sinua ja tunnen sen -
alkuvoimaisen, räjähdysmäisen -
seinät kaatuvat ja minä
jään katon alle puristuksiin.

Kun todella tahdon lentää,
kaivan haudat auki ja
riisun peitteet valheiltamme.
Maailma pyörii ympärilläni.

En saa otetta mistään;
olen yksin, kaikki rikkoutuu.
Minäni on jälleen pirstaleina.
Kaikki on vihdoin taas kohdillaan.