Ei se leikki tulella minua pelota
Osaan käsitellä räiskyviä liekkejä
Kuumuus on minulle arkea
Ja tiedän noenkin minua pukevan
Vaan kun olet yhtäkkiä joku muu
Olet vieras kuin peilistä riuhtaistu
Ja kylmä vaikka ihosi on lämmin
Kuinka muka etenisin kanssasi
Enkä minä ole koskaan pelännyt ikuisuutta
Jaksaisin maailman ääriin
Sekä sieltä tänne takaisin
Jos sille tulisi tarvetta
Kuka olet sinä, joka puhut suullani
Sinä vieras ja kovin erilainen
Et ole se minä, johon jo totuin
Kesäisinä öinä ja pitkinä aamuina
Kirjastoni tomu ei enää pue sinua
Eivät kirjojeni lauseet sinulle aukea
Ei se leikki sanoilla minua pelota
Vaan kun et osaa enää lukea
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
