Minä olen sokea
rakkaudesta, maailman kauneudesta
tahdon nähdä auringonnousun
ja yön saapuvan
vaikka maa olisi tuhkaa
ja pimeys syönyt taivaan
Kokeilen paljaine jalkoineni
koska jää murtuu
vai murtuuko se koskaan,
alla lasimurskaa ja teräsnauloja
loputon matka syvyyksiin
matkalla monta terävää reunaa
Tahdon tietää
kuinka monta iskua ihminen kestää
ja voiko rakkaudesta rakentaa
itselleen taivaan
Vai onko elämä vain kipua
joka ei mene pois, joka on
ikuisesti pakko kestää
Kunnes tulee aika
sukeltaa pimeyteen.
Selite:
Kierrätyksen makua.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
hieno runo. :")
hieno runo, toiveikkuutta havaittavissa...
Ihmeellinen ! Runosi on hyvin täynnä kokeilua ja elämän oppimista, seikkailunhaluisille ja elämäänkyllästyneille mukavaa luettavaa !
hieno runo. :")
hieno runo, toiveikkuutta havaittavissa...
Ihmeellinen ! Runosi on hyvin täynnä kokeilua ja elämän oppimista, seikkailunhaluisille ja elämäänkyllästyneille mukavaa luettavaa !