Kaukana siintää unelmat
ei tullut totta niistä
Työtä pitää tekemän niiden eteen
en tehnyt,joku lannista minut
Minä itse olen itseni pahin vihollinen
itse olen unelmieni tiellä
Nouse ylös kuin feeniks lintu
vaikka kipua tunnet ainiaan
Miksi jäin paikalleni
olenko oikeasti tällainen
Mihin joutui se todellinen ilo
mihin meni todellinen onni
Kahle jalassani miksi en vaan ota pois
joku pitää minua otteessaan
Kuin lintu häkissä
vuosia itselleen valehdellen
En ole sama ihminen enää
mitä tapahtuu
Jokapäivä hymyilen
suljen muilta pois itseni
Tahdon huutaa edes kerran
päästää ulos kaikki ne tunteet ja ajatukset
Ei, ei minun anneta
minä olen se jonka pitää olla hiljaa ja nöyrä
Maailma pyörii ympyrää
en saa siitä kunnon otetta enää
Häkkiinkö minun tulee jäädä
tallaamaan paikalleni
Kaikella on tarkoitus
joskus sitä on vaikea nähdä
Vaikea on sanoa totuuksia
liian vaikeata
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Joskus unelmat pakenevat kauas, todellisuus uppoaa sisään, herää tunne, että elämä tässä.
Rohkeus repiä itsensä irti, alkaa vähästä, pienen asian tekemistä toisin, tajuamista, että jo se muuttaa kokonaisuutta, värjää arkea.
Sitten tahtoo värjätä lisää, äkkiä, huomaamatta, elämä virkoaa, totuus muodostuu kokonaisuuden lävitse, ei
yksittäisinä sanoina, lauseina.
Tämä oli rohkea, tärkeä, Runo, joka lukijassa tuntuu.
Rohkeutta Sinulle opetella elämää uusin askelin.