Aikuiseksi kasvettuaan, sydän kuolee.
Äly ottaa vallan, tunteita ei enää tarvita.
Ainoastaan taiteilijat toimivat toisin.
Minä kirjoitan itseni kaikkialle,
minä kirjoitan itseni ihmisiin.
En kehenkään erityisesti
-en vaikka haluaisinkin.
Nyt kypsässä kolmenkymmenen vuoden iässä
huomaan valehtelevani ikäni alakanttiin
kaiken arkipäiväisen typeryyden keskellä
kiljuvat lapset
muuttuvat maailmantilanteet
ja minä
taiteilija Jumalan armosta.
Hän istuu kahvipöydässä
vastapäätä
minä katson seinää, kattoa
lattiaa, miestäni.
Kaikkea muuta katsoisin
ettei minun tarvitsisi katsoa häntä –
ettei minun tarvitsisi kirjoittaa tätä runoa.
Mutta siinä hän on¨
ja sen vielä kestän
keskustelen korrektisti
lämpimästi ystävän kanssa
kunnes huomaan mustelman
jonkun huulet, hampaat
himon.
Vaikenen
juon kahvin loppuun.
| Runoilija | Runon nimi |
Luontipäivä |
Kommentteja | Kategoria |
|---|---|---|---|---|
| aamunkoin kulkija | Ketä täällä lapsettaa? | 30.4.2013 | 1 | Runo |
| aamunkoin kulkija | Vappurieha | 30.4.2013 | 1 | Runo |
| aamunkoin kulkija | Nimetön | 30.4.2013 | 0 | Runo |
| aamunkoin kulkija | Hyvä niin | 31.1.2013 | 0 | Runo |
| aamunkoin kulkija | Nimetön | 6.11.2012 | 0 | Runo |
| aamunkoin kulkija | Hän ei halua minua | 3.10.2012 | 0 | Runo |
| aamunkoin kulkija | Nimetön | 1.8.2012 | 0 | Runo |
Kommentit
ristiriitainen vaikutelma
surullista
sai pohtimaan
järkevää tiedostamista