Elämäni on kirottu.
Kirottu ikuiseen epäonneen.
Huonoon elämään.
Elämään, jolla ei ole mitään merkitystä,
ei arvostusta.
Olen kirottu ihmisenä.
Ihmisenä, joka ei ansaitse mitään hyvää,
kaunista,
täydellistä.
Ei onnellisuutta.
Ei onnea.
Ei rakkautta, hellyyttä.
Ei ihmisiä ympärille, jotka
välittävät,
rakastavat,
ovat tukena ja turvana.
Aina lähelläsi.
Mutta miksi?
Miksi minua näin rangaistaan?
Miksi en ansaitse mitään?
Miksi minulle ei anneta mahdollisuutta mihinkään hyvään?
Miksi?
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
