onneton hapuiluni
lakanoista irti
revin hiukseni auki
vapaiksi
jalkapohjiani raapivat
pienet kivet, katujen reunus
tässä ei ole paikkani!
se on siellä
ratakiskojen päässä
valtatien varressa
joka kerta ikävä sinne
(ja aina takaisin)
Selite:
olen menettänyt enemmän kuin ikinä muut
sillä ei ole väliä
koska minulla on enemmän kuin kenelläkään
seinän takana sinä
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
[rakentava palaute]
Lopusta alkuun liikuttaessa alku lupaa loppuun loistavan fiiliksen.
[/rakentava palaute]
Pidän kyllä todella. Lopetuksien suurena ystävänä tämä vie maun allekirjoittaneen kakkujen kirsikoistakin.
Opeta mut kirjottaa niin ei mun tarvii olla katkera?