Hiljaisuus sykkii ympärilläni.
Se väreilee lupaavasti
ja kuitenkin
minä pelkään.
Enkö olekaan yksin?
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Hiljaisuus sykkii ympärilläni.
Se väreilee lupaavasti
ja kuitenkin
minä pelkään.
Enkö olekaan yksin?
Käytämme evästeitä varmistaaksemme mahdollisimman hyvän käyttökokemuksen. Jatkamalla sivustomme käyttöä hyväksyt käyttöehdot ja evästeiden käytön.
Kommentit
Upea runo. Ja kirjoittajan pohdinnat perässä myös. Yhdyn molempiin täysin. Sitä aina vannoo ettei enää avaa sydäntään ja antaudu rakkaudelle mutta kun ei sille asialle itse voi mitään.
Typeryksiä olemme. Niin minä asian ilmaisin.
Tämä on yksinkertainen ja kaunis <3
Sivut