Rannalla kävelin,
yksin tietenkin.
Istuin alas hiekalle,
katsoin punaiselle taivaalle.
Kuulin ihania sanoja,
ja sä seisoit mun takana.
Katsoit mua hymyillen,
istuin mun vierellein.
Kuiskasit mun korvaan sanoja,
joita en koskaan unohda.
Nousit jaloilles,
ja jäit hetkeksi paikoilles.
Lähdit kävelee pois päin,
kyyneleet vieri mun silmistäin.
Pyyhin pian kyyneleet huivi kerään,
sitten lähin juoksee sun perään.
Huusin nimeäs ja pysähdyit,
käännyit ympäri ja kysyit "Mikä on?"
Vastannut en yhtän mitään,
ympärillämme ei ollut yhtään ketään.
Tulin lähelles ja sua halasin,
silloin iloa elämääni jälleen palasi.
Otit mua kädestä kii,
ja katsoit mua silmiin.
Suudelman kerettiin vaihtaa,
kunnes herätys kello soi taas.
Tuska sisälläni ympyrää kieri,
ja ne kyynelinä silmistäni vieri.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi