en kyllästy rutiineihisi
ihosi tuoksu tihkuu uniini
haluaisin jättää sinut
niin kuin sinä vielä jätät minut
tietäisitkö silloin?
en kyllästy rutiineihisi
ihosi tuoksu tihkuu uniini
hetki, jolloin kehäkukat karkaavat ympäriltämme,
on hetkistä viimeinen
yksi kerrallaan rakastaa
ei rakasta
rakastaa liian tosissaan
kyllä sinä silloin jaksat ja selviät
minä pyhiinvaellan kukasta kukkaan
turhaan
en kyllästy keskeneräisyyteesi
kätesi levottomuus valvoo untani
lopulta lokakuun laskostamat valon kaitaleet
kaatuvat tuulikaappiin
maailma tervehtii
minä takerrun maailmaan
kehäkukat kukkivat kaikissa akupisteissä
kielessä
kantapäissä
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Ihana ja koskettava, suloinen ja haikea. Hieno runo.
Kaunista
tämä runosi menee suosikki osastoon! kyllä se on kokonainen maailma
nyt huomaa miten kaipaakaan taas elämään sitä romanttista puolta,
on tullut oltua kuin talven lakastuttama-kukkanen, mutta kyllä se tästä,
runon mittainen matka kiitos tästä!