Astu rakkaimpasi rinnalla lounaiseen tuuleen
varjoon
sadun harhaan
unenomaisen utuiseen
kietoudu turvaan
läpikuultavien kuunseittien silkkilankojen
hämyharsosi suloiseen hohteeseen
Seitsemän taivaan täysikuut
jo kadonneeksi luultujen revontulien unituulet
valssiaan tanssivat
toiveitten tähtien kaarisilloilla
salaperäisesti hymyillen
Tuo sävel keinuu kasvoillanne
kuiskaten hiljaa huimaan leikkiin
tanssiin sinisten unisatujen
sielun sonaatin väreilevien tunnustuksien
sydämien avoimien
syvästi rakastaahan?
humalluttaa onnen sävyihin ja väreihin
syvimpiin huokauksiin
On huulillanne luottava rakkaus
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Pyyteetön rakkaus kestää ehjänä vaikeissakin tilanteissa. Minäkin olen ollut aviossi yli 42 vuotta ja osaani vaihtaisi en.
Kaunis.
Huokaus! Ihastuttavan herkkiä vertauskuvia ja sadunomaista tunnelmaa.
Sadunomaisen kaunis runo...
Runosi viimeinen toteamus jää soimaan päähän.
Otsikosta lähtien kaunista ja onnellista runoilua rakkaudesta.